lauantai 29. joulukuuta 2012

Pientä flunssaa pukkaa ja kuolaimia...

Tosiaan tänään huomasin, että Roopen sieraimista tuli pakua valkoista räkää. Kuumetta ei kuitenkaan ollut. Taitaa olla tervetuliaisflunssa. Onhan sillä aika moni asia muuttunut pienen ajan sisällä, joista isoimpana tallin vaihto. Seuraillaan tätä nyt tarkemmin, siksi en tänään herraa irtojuoksuttanutkaan vaan harjoittelimme vain kuoaimia.

Eilen sanoin kaivavani kolmipalauolaimet esille, mutta ei ne löytynytkään niin helposti. Sen sijaan käsiini osui hieman ohuempi kumikuolain, joka tosin on D-renkaalla. Tässä vaiheessa se ei niin haittaa, mutta myöhemin pitää kehittää jotain muuta. Haluaisin kolmipalan siksi, että se ei muodosta painetta kitalakeen ja silti liikkuu suussa. Jotenkin tuntuu, että suora voisi olla vielä liian kankea vaikka pehmeä onkin. Ohjien kanssa D-rengas mielestäni vaikuttaa kitalakeen vielä enemmän kuin tavallinen nivel, sillä kuolainrengas ei pääse pyörimään.

Eilen Roopen kanssa harjoiteltiin siis D-rengas nivelellä. Kyllä se vielä maiskutteli suutansa reilusti, mutta tällä kertaa se näytti hieman paremmalta ja poskiremmitkin olivat sopivan mittaiset. Herra ottaa kuolaimet melko hyvin suuhun. Otan pään kainaloon ja tarjoan kuolaimia kämmelellä. Välillä pujotan peukaloa suuhun, mutta mielestäni Roope kuitenkin ottaa kuolaimet hyvin. Vaikka se nostaakin hieman päätään, ei suitsien pujottaminen korvien taakse ole hankalaa. Saan hyvin pujotettua korvan kerrallaan. Tänäänkin laitoin kuolaimet samalla systeemillä ja hyvin onnistu. Ehdin napsasemaan kuvankin ohimennen. Laatu ei tosin ole päätä huimaava, sillä mitään järkkäriä en omista.

Roope, kuolaimet kolmatta kerta

 Roope poseeraa



Viimeksi hehkutin kuinka torstaina Roope onnistui kerran seuraamis-pysähtymisessä irrallaan. Eilen juoksuttamisen lomassa tein samaa vielä uudelleen. Tällä kertaa se onnistui jo kahdesti ja ymmärsin lopettaa siihen. Viime kerralla puhuin myös niiden takakavioiden lyhentämisestä. Tällä kertaa otin raspin kauniiseen käteen ja lähdin koittamaan. Herra käyttäytyi hienosti, tosin sen kaviot ovat kyllä kovat.Lähti siltä hieman, mutta vain nimeksi. Pitää varmaan odottaa vuolijaa.

Lupasin myös kuvan Roopesta ja Reinosta, joten tässä myös tarhakaveruksista pari kuvaa



 Reino oli eilen koelähdössä ja suoritti sen näytösluonteisesti. Onnea Reino!


Roope

  Talli ulkoa

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kuolaimet

Joulusta selvitty ja nyt alkaisi paluu arkeen. Kirjoittelen nyt vasta tänään vaikka eilen jo tallilla olinkin, silloin ei vain ehtinyt.

Roope sai kaveriltani joululahjaksi omenan makuisen Likitin. Roope ei tainnut heti tajuta sitä, mutta ehkä se vielä sen hoksaa. Tässä kuvakin siitä, tosin meillä on eri mallinen ja värinen.

Likits Lick Holders


Serkkuni tuli katsomaan Roopea ja samalla tarjoutui hyvä tilaisuus totuttaa poikaa siihen, että muutkin käsittelevät sitä kuin minä. Itse harjasin Roopen, siitä se nauttikin kovasti. Oli tainnut useamman päivän harjaamattomuus laittaa nahan kutiamaan. Laura putsasi Roopen kaviot ja herra käyttäytyi mallikkaasti. Yhdessä katselimme Roopen kavioita ja totesimme niiden olevan melko hyvän malliset. Takakavioita pitäisi kyllä varpaalta vähän lyhentää, muuten ovat oikein hyvät. Säteet ovat isot ja kaviot pyöreät. Kantoja ei ole kasvanut liikaa, joten säteen pitäisi olla kunnossa ja terve. Hevonenhan korjailee omia kavioitaan sen mukaan missä kunnossa ne ovat. Mikäli säteessä on sientä, joka tuottaa samalla myös kipua, hevosen kaviot rupeavat kasvamaan enemmän kannalta. Näin se poistaa painetta säteeltä ja kipu vähenee. Myös hevosen askel muuttuu varoessaan kipeitä säteitä. Eli normaalistihan hevonen laskee ensin maahan kavioin kannan ja sitten varpaan. Kipeän askeleen tunnistaa taas siitä, että hevonen askeltaa varpaalta kannalle. Roopella kaikki onneksi näyttää olevan kunnossa. Säteet ovat selvästi tällä hetkellä uusiutumassa, sillä niistä kuotiutuu palasia. Pitää vain olla tarkkana ettei niihin jää mitään taskuja, joihin sienet pääsee pesimään. No tämä tästä aiheesta.

Siinä harjaamisen lomassa Roope pääsi kokeilemaan ensimmäisen kerran elämässään kuolaimia. Laitoin suitsiin kiinni paksut kuminivelet. Tarkoituksena oli laittaa ne päähän hetkeksi, antaa porkkanaa ja ottaa pois. Minua ei yhtään epäilyttänyt ottaisiko Roope kuolaimia suuhun, ennemminkin se, että mitä se meinaa niistä päässä. Ropsu otti kuolaimet hyvin suuhun, mutta sitten alkoi melkoinen maiskutus. Mitkä nämä oikein ovat, se tuntui ajattelevan. Jouduin vielä päässä kiristämään poskiremmejä, sillä kuilaimet olivat aivan liian alhaalla. Tämä vähensi maiskuttelua hieman. Annoin vähän porkkanaa pienissa paloissa, mutta kuolaimet taisi olla sen verran paksut ettei syöminen oikein toiminut. Sitten otin ne pois. Taisivat olla ensimmäisellä kerralla päässä jonkun 30 sekuntia. Harjasin Roopea hieman välillä ja toistin kuolainten laiton uudelleen. Edelleen se otti ne hyvin suuhun. Hieman Roope kyllä nosti päätä kun olin pujottamassa niskaremmiä korvien taakse. Muuten meni ihan hyvin vaikka se kuolaimia maiskuttelikin. 

Kuolain operaation jälkeen mentiin vielä kentälle. Annoin Roopen ensin purkaa energiaa irrallaan. Harmi ettei ollut kameraa, olisi tullut hienoja köyrypukkikuvia. Mutta täytyy todeta, että sillä hevosella pääsee vielä joskus lujaa. Kyllä se niin siisti laukka on. Voisinkin tähän laittaa videon, jonka sain kasvattajalta kun Roopea kyselin.



Sen verran vielä hehkutan tähän kuinka sain loistavan onnistumisen kokemuksen Roopen kanssa. Tehtiin ensin narussa muutama väistämisjuttu. Lähdin siin kävelemään kohti sen takapäätä ja sen piti väistää lähtemällä perääni tälle pienelle ympyrälle. Se meni ihan hyvin, mutta itse kohokohta tuli sen jälkeen. Päästin Roopen narusta irti ja lähdin kävelemään eteen päin pyytäen sen seuraamaan. Roope lähti perääni. Sitten pusähdyin, jolloin Roopen pitää pysähtyä sille seisomalle. Se teki niin! Pysähtyi taakseni samalta seisomalta. Jes! Vielä selvennykseksi vähän omasta filosofiastani. Jos seison hevosen edessä kohtisuorassa, se ei saa tulla eteen päin, tällöin ovi on ikään kuin kiinni sille. Jos taas olen hieman sivuttain sitä kohti, hevonen saa tulla eli ovi on auki. Hienon hetken jälkeen onnistuin tekemään sen kuulisan "kerran vielä"-virheen. Eihän se sitten enää onnistunut, mutta ei se mitään. TIedän, että se onnistuu. 

Tänään kaivankin kolmipalani jostain esille ja koitan niitä. Luulen niiden olevan paremmat, sillä ne ei ole aivat niin paksut kuolaimet.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis...

Roope oli viimein eilen päässyt uuden tarhakaverinsa kanssa. Reino olikin 2 v toisin kuin muistin. Mutta pojilla oli synkannut hyvin. Ensiksi ne eivät olleet edes tajunneet olevansa samassa tarhassa. Laitan niistä vielä kuvia kunhan saan päivänvalolla otettua jotain edustavia kuvia.


Tänään aamulla menin tallille ja tarkoutuksena oli tehdä maastakäsittelyharjoituksia. Ensin harjailin Roopen käytävällä ja putsasin kaviot. Oikeaan takakavioon oli tullut joku pystylohkeama, joten vedin siihen raspilla poikittaisuran ettei jatkaisi kuroutumista. Herra seisoi oikein nätisti ja jalatkin sai putsata rauhassa. Harjoiteltiin myös sitä, että joka puolelle saisi koskea. Tänän takajalkojen väli ei ollut olen kaan niin kiva paikka kuin viimeksi.

Aiempina päivinä olin päästänyt Roopea isolle kentälle irti. Nyt menin kuitenkin pikkukentälle, sillä siellä oli ratsastettu enemmän, joten oli minullakin joku mahdollisuus päästä eteen päin siinä hangessa. Roope vain huusi kentällä aluksi ja leijui narunpäässä, joten totesin ettei hommista tule siinä tilassa mitään. Päästin pojan juksemaan kentälle irti. Siinä se kaasutteli ensin muutaman kierroksen. Meillä on kentän aita penkereen alapuolella, joten näyttää kuin aidalta voisi hypätä korkeammalle tasolle. No eikö tämä expertti saanut loistavan idean ja lähti yrittämään aidan yli. Siinä ei auttanut kuin katsella sivusta ja toivoa parasta. Ei Roope siitä paikaltaan päässyt yliasti. Se jäi hieman takajaloista kiinni ja sitten jollain ihmeen kaupalla toikkaroi siitä takaisin kentän puolelle. Sitten se tuli minua kohti hämmästyneen näköisenä. Tyhmä poni. Ei onneksi käynyt pahemmin. Pari karvatonta kohtaa tuli, mutta ei aristellut ensitarkastuksella mitään.

Otin herran siten takaisin narunpäähän. Nyt viimein pääsi tekemään sen kanssa edes jotain. Eli tarkoituksena oli harjoitella taluttajan seuraamista, pysähtymistä ja peruutusta. Yllättäen Ropi olikin oikein kuulolla. Pysähähtyi heti kun minäkin ja lähti heti liikkeelle. Ei tarvinnut narusta ohjailla pysähtymään. Se seurasi tällä kertaa ihan kehon kieltä. Kääntymisissä se tähtoo vielä jäädä hitaaksi. Ei väistä kunnolla, mutta sitten kun hidastaa hieman narusta ja pyytää sitten kääntymään onnistuu hyvin. Sitten harjoiteltiin muutamat peruutukset siten, että pysähdyksestä vein käden lavan etuosalle ja hieman laitoin painetta riimuun sekä pyysin äänellä "prr taa". Tällä kaavalla tehtiin muutamat peruutukset ja heti kun Roope otti yhdenkin askeleen taakse, hellitin painetta ja sitten pyysin uudelleen.

Tallissa laitoin Roopen pesariin. Se oli selvästi hieman jännittävä paikka. Kävin vielä tarkemmin sen jalat ja mahanalusen läpi. Mistään se ei onneksi aristanut. Vasemman takajalan polvesta ja sen alapuolelta oli lähtenyt karvaa, samoin oikean etujalan säären ulkoreunalta. Alueet hieman veresti, mutta eivät vuotaneet. Olivat ihan pintanaarmuja. Terramyciniä en löytänyt, joten laitoin haavarasvaa niihin.


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Eka "työpäivä"

Tallinpitäjältä tuli terveisiä, että hienon hevosen olet ostanut. Tosin se oli jo hajottanut Pokkerin uuden riimun ja laittanut hieman aitalankoja siinä sivussa uuteen uskoon. :) Vielä Roope alias Ropi, Ropsu, Audi saa kotiutua pari päivää omassa tarhassa ja sitten se saa kaveriksi Reinon, 1 v lämppärin. 

Tänään oli sitten Ropsun eka "työpäivä". Onnistuin sitten alottamaan senkin niin onnettomasti, että reppana sai sähköiskun aidasta kun menin hakemaan sitä tarhasta. Voi toista. Noh ei se mitään. Sisällä vuorossa oli harjausoperaatio. Roope seisoi hienosti käytävällä. Päivän teema oli siis ihan perus hoitotoimenpiteiden harjottelu. Se kyllä niin nautti piikkisuasta. :) No, siis harjaus sujui hyvin ja joka puolelle sai koskea, myös takajalkojen väliin, joka on ollut hieman hankala paikka. Oikeastaan herra nautti jalkovälin harjauksesta. Sitten oli vuorossa kavioiden putsaus. Nostin ensi etujalkaa ja siinä Ropi koitti vähän pelleillä, lähti peruuttamaan ja painamaan jalkaa alas. Se olikin jo melkein polvillaan kunnes totesi, ettei tässä nyt taida mikään auttaa. Itse pidin vaan rauhallisesti jalasta kiinni ja kehuin kovin kun lopetti pelleilyn. Loput jalat sujuikin ongelmitta. Edes takajalat ei antanut minkäänlaista säpsyntää. Hieno poika. Itse tykkään kehua paljon. Aina kun Ropi nosti jalan nätisti, kehuin, samoin myös kun se oli laskenut jalan. Poika sai vuolaat kehut ja rapsuttelut joka jalan vaihdon yhteydessä.

Sitten mentiin vielä hetkeksi kentälle. Lunta oli oikeen kunnolla. Ajattelin, että kierrän sen kanssa kentän ensin käynnissä, että se näkee missä aidat menee. Pari kertaa piti pysähtyä, kun kaveri meinasi vähän kiirehtiä liikaa, mutta muuten ihan ok. Annoin sen sitten vähän vielä juosta siinä kentällä, mutta viereisen tarhan asukki oli paljon kiinnostavempi. Sisällä taas harjaukset uudelleen. Takajalkaa harjatessani menasin kyllä saada vähän monosta, mutta ei pahasti ja senkin lopetti heti, jolloin sain harjata loppuun rauhassa. Sitten vaan takki niskaan, porkkanaa huuleen ja takaisin pihalle. Hienosti meni.

Ai niin. Olin ostanut sellasen hevosen punnitusmittanauhan ja päätin kokeilla. Sen mukaan Roope painaisi vähän alle 400 kg.

(Kirjottelin myös tarinaani lisää)

Poika on tullut kotiin!

Eilen touiskun ja tuulen keskellä Roope viimein saapui. Kirsi oli ihana ja toi pojan uuteen kotiin. Roope oli matkustanut hienosti. Tampereen jälkeen kopista oli kuulunut jotain älämölöä, mutta oli vauva vain vähän kuopsutellut. Toinen oli varmaan sitä mieltä, että nyt rupeisi riittämään.

Roope laitettiin aluksi karsinaan. Se oli niin hauska, kun näki rautiaan hevosen ja hirnui sille. Kai se luuli sen olevan tuttu. Oli se hieman ihmeissään, että mihin oli tullut, mutta ei se ollut yhtään stressaantuneen oloinen. Kirsin kanssa mentiin kirjoittamaan loput paperit kuntoon. Hän toi sellaisen muistitikun, missä oli Roopen varsakuvia. Ihania! 

Olin ostanut Roopelle uuden riimun ja loimen. Ei muutaku ne niskaan ja ulos. Vihdoin poika pääsi veryttelemään jäseniään. Esitti se niin hienoa ravia ja laukkaa. Iskä totesi vieressä, "voi hyvä tavaton, että sillä  on upea liike". No niinhän sillä onkin. Eihän Roope mikään koululiitokavio ole, mutta kyllä se kivasti liikkuu. Poika teki hieman tuttavuutta tarhanaapureiden kanssa. Heti oli riimuleikit pystyssä. Pokkeri tosin vain tuuppi turvallaan, ei hamunnut edes hampailla. Roope taas oli Pokkerin partakarvoissa kiinni heti :)

Sitten mun pitikin jo lähteä kaverin synttäreille. Mutta tänään ajattelin vielä mennä tallille. Voisi Roope päästää vähän kentälle irrottelemaan. Pitää myös katsella milloin Roope pääsee uusien tarhakavereiden kanssa, mutta kotiutukoon nyt vähän ensin.

Laitetaan tähän nyt muutama kuva Roopesta pikkuvauvana.
Kuvat Noora kootussaravissa.blogspot.com


Roope 1 vrk


Roope 2 vrk


Roope 1 kk

Roope 1 kk



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Varsa!

Tänään se päivä viimein tuli, eläinlääkärintarkastus. Aamulla auton nokka suunnattiin kohti Hyvinkään hevossairaalaa, jossa piti olla klo 9.30. Pakkasta oli matkalla parhaimmillaan 22,5 astetta pakkasta.

Pihassa Kirsi jo odottelikin. Pienen odottelun jälkeen Mäkelän Olli ottikin meidät tutkittavaksi, tai hevostahan hän enempi tutki. Varsa käyttäytyi reippaasti, se ei osoittanut mitään merkkejä pelkäämisestä. Läpi käytiin niin jalat, keuhko, sydän, hampaat kuin silmätkin ja lopuksi otettiin vielä irtopalakuvat. Pienen päiväkänninkin ehti poika jo siinä ottaa, pari tujausta rauhoittavaa ja kuvaus onnistui hienosti. Hyvin kesti Roopen rakenne ja terveys päivänvaloa, lopputulemana varsa oli terve kuin pukki. Ei muuta kuin raha-asiat kuntoon klinikan kanssa ja Kirsin luo kirjoittamaan papereita.

Tässä kohtaa voidaan jo hyvinkin todeta, että minusta tosiaan oli tulossa viimein ihanan varsan omistaja. Roope, eli virallisesti For Encore, on tosiaan heinäkuussa 2011 syntynyt vauvveli. Noh, vauveli ja vauveli, mutta ainakin ikäisiään vähän pienempi, kun niin myöhään on syntynyt. Tämä puuhapakkaus on oikea ikiliikkuja. Vaikka paikallaan seisominen vielä onkin vaikeaa, on Roope silti kiltti. Kärsivällisyyttä sen kanssa varmasti tullaan vielä vaatimaan.

Vielä Roope jäi Kirsin luo, mutta saapuu omaan talliin tuossa joulukuun puolessa välissä. Nyt vaan vähän takkiostoksille, ehkä sieltä saattaa muutakin löytyä. :)

Vielä lopuksi pari kuvaa pojasta
Kuvat Noora kootussaravissa.blogspot.com







keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Varsan valintaa

Minulla on siis ollut jo pidempään haaveena päästä kouluttamaan itselleni hevonen varsasta asti. Hevonen jonka virheistä voin syyttää itseäni, mutta toisaalta kouluttanut itse. Aiemmin minulla on ollut vain valmiita hevosia, joista jokainen on opettanut minulle uusia asioita. Aiemmin harrastukseni ratsastuksen parissa on pyörinyt paljon kilpailemisen ja valmennusten ympärillä. Reilu vuosi sitten myin edellisen kisaheppani pois ja hevoseton elämä on ollut uusi kokemus. En todellakaan muista mitä tein vapaa-ajallani ennen hevosia. Mutta nyt hevoseton elämä saa riittää. Nyt minulle on tullut sellainen vaihe, että haluan nauttia hevosten kanssa olemisesta ja opetella kouluttamaan niitä. Tästä syystä olen päätynyt varsan hankintaan. 

Moni ehkä pitää hulluna ajatuksena yhdistää opiskelijaelämää ja hevosen ostamista. Ihan hulluahan se on, mutta kaikki hevosihmiset tietää kuinka antoisaakin se on. Etsinnässäni on siis vuotias ori tai ruuna. Näin siksi, että en halua itselleni lisää ongelmia ensimmäisen varsan kanssa ottamalla tammaa, jotka tunnetusti osaavat olla ämmiä. Niin nuoren varsan taas haluan siksi, että saan aloittaa sen koulutuksen ihan alusta (tai ainakin melkein). 

Itselläni on tavoitteena saada "rakennettua" kestävä ja fiksusti käyttäytyvä hevonen. Tähtäimessä ei ole mitkään ikäkausikilpailut, mutta mikäli ne näyttävät ajankohtaisilta, voidaan niitäkin harkita. Päätavoitteena on kuitenkin edetä koulutuksessa siten, että varsa saa kehittyä fyysisesti ja psyykkisesti riittävästi. 

Varsan hankkimisprojektissa olen jo niin pitkällä, että muutamian varsoja on käyty katsomassa ja sähköposteja on lähetetty kymmeniä. Yksi on kuitenkin jo iskeytynyt silmääni. Eläväinen nuori ruunanpoika. Herra on nyt vuoden ja neljä kuukautta vanha, eli ikätovereitaan huomattavasti nuorempi. En millään malttaisi odottaa eläinlääkärintarkastusta, joka on 5.12. Onkin pakko käydä vielä ennen sitä katsomassa varsaa. Ehkä voin siitä jo hieman paljastaa, mutta kerron enemmän sitten ell tarkastuksen jälkeen... Kyseessä on siis vuotias ruuna, jonka isä on For Enjoy Ask Z ja väriltään se on ruunikko varustettuna neljällä nilkkasukalla ja tähdellä. Aika ihana tapaus. Jo ensimmäisellä kerralla minulle selvisi, että varsassa on hieman kovapäisyyttä ja rutkasti energiaa. Edellisen kesän alussa se oli viety orilaumaan, jossa se oli juoksuttanut muut kaverinsa väsyksiin laukkailemalla laidunta ympäri toista tuntia. :) 


Blogia tulossa

Minulla on jo pidemmän aikaa ollut haaveena oman varsan omistaminen. Nyt vastaani on tullut se vaihe, että tämä haave toteutuu. Samalla ryhdyn pitämään ensimmäistä blogiani. Blogissani seurataan varsan elämää ja koulutusta. Samalla minun tulee mietittyä asioita vielä uudelleen ja opittua lisää. Blogin sisältö tulee varmasti matkan varrella muovautumaan, mutta pääasiassa kirjoittelen tänne tulevan varsani kuulumisia ja yhteisiä harjoitteluhetkiä. Varsan ja oman kehittymisen kannalta pyrin toimimaan jonkin järkevän toimintamallin avulla. Näitä kertoilen blogissani ja samalla valotan ajatusmaailmaani myös teille.

Itse en ole mikään ammattilainen, joten virheitäkin tulee varmasti myös tehtyä, mutta niistä opitaan. Itselleni on jonkin verran kertynyt kokemusta näistä ihanista kavioeläimistä ja nyt on aika ottaa opitut asiat käyttöön. Onnekseni minulla on ympärilläni ihmisiä, joiden apuun voin turvautua tarvittaessa.