Kaikenlaista

Mukava viikonloppu Roopen kanssa takana. Parasta siinä oli se, että Roope on taas niin sanotusti back. Ihana yllätys odotti perjantaina tallissa, kun Rompula katseli karsinasta tutun kirkkain silmin. Jes! Viimeksi olinkin hieman huolissani siitä, mutta enää ei tarvitse olla, sen verran terhakka heponen sieltä kurkisteli.

Perjantaina olikin tosi kylmä, huimat 23 astetta pakkasta. Päätin kuitenkin lähteä Roopen kanssa lenkille. Itselle reilusti vaatteita, liukuesteet kenkiin ja heijastinliivi päälle. Koiralle takki ja heijastinliivi ja hepalle myös takki. Ei muuta kun kävelylle. No, ensin piti hakea Dona (koira) mummulta, kun oli sinne jo ehtinyt leivän toivossa luikahtaa. Kavuttiin sitten mummulan terassille liuskaa pitkin ja koputeltiin Roopen kanssa ikkunaan, josko vaari huomaisi ja saataisiin Dona mukaan. Eihän se sieltä lähtenyt ennen kuin sai pienen palan leipää. Roope oli alkuun sellaisella ilmapallotuulella. Siinä se leijaili narun päässä, mutta rauhoittui kyllä aika pian. Pari autoakin tuli vastaan ja herra käyttäytyi niin mallikkaasti. Ei ollut mitään ongelmia. Ei edes mukana ollut koira saanut Roopea peloteltua vaikka se ilmestyi aina milloin mistäkin puskasta. Tuli siitä reissusta sellainen viiden kilometrin mittainen, joten ihan kelpo lenkki.

Lauantaina oli vuorossa taas kuolainpäivä. Tällä kertaa kävin aittan vintiltä kaivelemassa kuolaimia ja löytyi se kolmipalakin vihdoin. Vertasin sitä Roopella aiemmin olleeseen kumikuolaimeen, mutta se olikin lyhyempi, joten ei sekään käynyt. Onneksi otin mukaan myös normaalin nivelen. Se oli vähän pidempi kuin kolmipala. Laitoin ne sitten suitsiin kiinni. Harjailin Roopen siinä käytävällä ja laitoin kuolaimet suuhun. Oli se hieman aluksi ihmeissään, kun oli erilaiset kuolaimet. Annoin sitten herralle hieman kauraa niin jää parempi maku suuhun. Mentiin siitä sitten isolle kentälle ja juoksuttelin Roopea aluksi irrallaan. Tuli sieltä taas niin makeita laukkatykityksiä pukkisarjoineen, että huh huh. Virtaa oli kertynyt koneeseen oikein kunnolla, mikä siis on ihan hyvä asia. Roopella on sellainen tapa, että se tahtoo jämähtää portin nurkkaan. Tätä koitin lähteä kitkemään pois. Eli tein siis niin, että aina kun Roope oli menossa kohti porttinurkkaa, ajoin sitä eteen päin. Sitten se rupesi vain hiljentämään, kunnes se jo laukkailikin reippaasti porttinurkasta ohi ja lopulta se juoksi isoa ympyrää minun ympärilläni. Siistiä! Vahingossa olin siis saanut sen kehälle ympärilleni. Vielä ei päästy kuitenkaan ihan siihen tilanteeseen, että olisin sen saanut tulemaan luokseni. Koitin tätäkin silti hieman. Eli tarkoituksena on siis ensin jarruttaa heppaa, jonka jälkeen perääntyä pari askelta samalla kääntäen kylkeä hevosta kohden, tällöin sen kuuluisi tulla luokse. Ajoituksenkin toki pitää olla oikea. Roopen kanssa päästiin oikeastaan siihen pisteeseen, että sain jarrutettua sitä ja välillä se pysähtyikin, mutta ei tullut vielä luokse. Kyllä sekin vielä onnistuu. Vaikka luoksetulo ympyrältä ei vielä onnistukkaan, jokin muu sentään onnistuu, nimittäin seuraaminen. Sen jälkeen kun olen Roopea jonkin aikaa juoksuttanut, se on saanut suurimmat virrat purettua ja malttaa keskittyä. Ensin rapsuttelen herraa rauhassa ja kehun paljon, sitten lähden kävelemään eteen päin ja Roope seuraa perässä. Pysähtyessäni kerron sille taas tuomalla jalat korostetusti yhteen, että se ei saa tulla lähemmäs, jolloin Roope pysähtyy niille sijoilleen. Silloin on luvassa aina kehut ja rapsuttelut. Tämän voin toistaa jo muutaman kerran ja herra keskittyy ja seuraa hyvin. Edistystä!

Sunnuntaina Roopella olikin vuorossa jotain uutta, nimittäin se pääsi perähevoseksi. Tästä lähtee siis Rompulan harjoittelu kärryjen eteen. Tallin pitäjä lähti kuskiksi ja Roopen tallikaveri, Vili, veti kärryjä. Roope käyttäytyi oikein fiksusti, lukuun ottamatta yhtä ryntäystä kohti kärryjä. Onneksi sekin säntäys meni nopeasti ohi. Roopelle pään vaivaa tuotti nopeus, sillä noilla ravureilla on vähän matkaa voittavempi käynti kuin ratsuilla. Herra joutui vähän hölkkäilemään kun ei ihan käynnillä pysynyt perässä. Käytiin sellainen ihan pieni lenkki tiellä ja tultiin takaisin. Otettiin myös ihan pieni pätkä ravia ja sekin sujui kivasti. Lopuksi päästin Roopea vähän kentälle iloittelemaan. Äiti oli ottamassa kuvia, joten laitetaan niitä tähän. Laatu ei välttämättä ole kaikkein parasta, mutta menettelee. Siinä äidin kamerassa oli jokin ihme toiminto, jolla sai kaikkia erikoiskuvia, joten näytetään niitäkin.

Ja sitten vielä lopuksi pieni videon pätkä. Ilman mitään editointeja.

Pohdintoja...

Viikonlopun kirjoittelut on nyt jääneet näin pitkälle, mutta ei yksinkertaisesti ole ehtinyt istumaan koneen ääreen.

Viime viikolla Roope maha oli mennyt hieman sekaisin, sillä kuiva heinä vaihtui säilöön ja tämä tuli vähän yllättäen, joten ei ehtinyt totutella. Onneksi maha palautui jo parissa päivässä takaisin normaaliksi. Toivotaan, että sairastelut alkaisi olla jo takana päin. Kuumeilua ei enää ole ollut, mutta limaa tulee vielä vähän. Itseäni heiman huolestuttaa Roopen ilme. Siitä puuttuu sellainen pirteys, joka sillä on ollut. Voi olla, että johtuu vielä sairasteluista. Pitää harkita sitten jotain toimenpiteitä, jos ei tässä lähiaikoina muutu.

Lauantaina käytiin Roopeloisen kanssa kävelyllä. Se piristi sitä selvästi. Alkoi herra taas vähän leijumaan liinassa. Ei pahasti, mutta vähän. Tällä kertaa meillä oli myös suitset matkassa. Roope on niiden kanssa jo aika hyvä. Mutta nyt ilmeni uusi ongelma. Ihmettelin kun Roope rupesi yhtäkkiä mussuttamaan suuta tosi paljon, kurkkasin suuhun ja siellähän se oli, kieli väärällä puolella kuolainta. Voi venäjä! Edelleen käytössähän on se D-renkaallinen kuminivel ja se oli taas kääntynyt niin, että poskiremmi oli kuolainrenkaan alareunassa. Käänsin kuolainta ja jo oli kieli oikealla puolella. Tämä toistui parikin kertaa ja tulin siihen tulokseen, että kielen heittäminen johtuu kuolaimesta. Kuolaimen kääntyessä nivelkohta painautuu kieltä vasten ja heppa vetää kielen pois, jolloin se lipsahtaa väärälle puolelle. Kun taas kuolain on oikein päin, nivel osoittaa kitalakea ja tällöin kieli on oikealla puolella. Tämä oli minun ajatukseni asiasta... Osaakohan kukaan sanoa mitään muuta syytä? Lopuksi irtojuoksutin pikkukentällä ja mikä parasta, herralla ei ollut aikomustakaan pyrkiä aitojen yli. :)

Sunnuntaina sitten ajattelin jättää kuolaimet välistä, sillä uutta kuolainta ei vieläKÄÄN ole. Irtojuoksuttelin sitten isolla kentällä. Parit kunnon spurtit poika siellä vetelikin. On sillä vaan niin kivat liikkeet. Ei ehkä mitkään näyttävimmät kouluhevosen liikkeet, mutta niin kevyet ja joustavat.

Roopella taitaa olla jokin kasvupyrähdys tulossa, sillä se on hieman hoikistunut ja takaa pudottanut lihasta. Lisättiin sille sitten Groovea, josko auttaisi. Pitää miettiä sitten muita jos siltä näyttää. Soijaan paluu voi sitten tulla ajankohtaiseksi. Tallilla odottelee kaapissa Roopelle rokotukset, sillä ne pitää aloittaa alusta. Uusien sääntöjen mukaan 2009 jälkeen aloitetussa ohjelmassa pitää rokottaa ensin perusrokote, sitten tehoste 1. ja vielä tehoste 2., jonka jälkeen vuoden välein. Roopella on nyt rokotukset vanhojen sääntöjen mukaan, joten ajattelin laittaa ne nyt kuntoon, ettei sitten myöhemmin tarvitse miettiä niitä.

Helmi!

Täytyy vaan sanoa, että mulla on niin hieno varsa! Se on niin täyspäinen ja kiltti. Roope vuoltiin lauantaina ja lyhennettiin takajalkojen varpaita hieman. Sen oikea etujalka oli jotenkin vinossa, joten kengittäjä veti kannoilta suoraksi ja nyt näyttää taas suoralta. En ollut tätä edes itse huomannut, mutta nyt kun katsoo kaviota niin voi todeta, että on se ehkä suoremmassa. Roopella kun on kirjokaviot niin niistä on helppo katsoa mihin ne osoittaa. Mutta ihan pääasia oli se, että Roope oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti.

Latetaan tähän nyt kuvat Roopen kavioista ja jaloista ennen vuolua. Poni kyllä seisoo hieman vinksin vonksin... Otan sitten uudet kun on kamera taas tallilla mukana. Täytyy silloin ottaa kuva myös Roopen ja Reinon uudesta tarhakaverista Aksusta.

Roope sai myös uuden loimen. On muuten tosi hyvä toppaloimi. Käytettynä siis ostin ja kyllästin Bucasin aineella.

Sunnuntaina harjailin herran ensin kaikessa rauhassa. Jossain joskus olen kuullut, että hevoseen ei saisi koskea piikkisualla. Tässä olen kyllä ihan eri mieltä, toki riippuu hevosesta. Mieti itsesi pitkän karvan kanssa, jonka juuressa on hiellä höystettyä purua ja sitten joku tulisi harjaamaan sinua pullasudilla. Kyllä minulla ainakin laittaisi vihaksi. Mielestäni harjaa kuin harjaa voi käyttää mihin vain, kunhan kuuntelee hevosta. Roope ainakin pitää piikkisuasta ihan hulluna. Sen mielestä sillä oon suotavaa harjata myös päästä.

Jostain syystä Roope on nyt keksinyt, että etukavioiden puhdistuksen yhteydessä voi vähän pelleillä. Enää se ei yritä maate, mutta nykyään täytyy vähän nyppiä jalkaa. Tästä koitan päästä eroon siten, että lasken jalan alas vasta kun jalka on hiljaa. Etujalkojen kohdalla sillä on myös tarve hiplata turvalla minua, mutta tämäkin tapahtuu vain vasemman etujalan puolella, ei koskaan ikealla jalalla. Takajalkojen kanssa ei ole enää mitään ongelmia. Ne herra nostaa kiltisti ja pitää ylhäällä asiallisesti.

Tarkoituksena oli siis mennä kentälle vaikka se nyt jäässä olikin. Laitoin Roopelle suitset päähän. Kuolaimet se ottaa nätisti suuhun, mutta maiskuttelee kuolainta. Käytössä on edelleen se kuminivel, sillä kolmipala ei ole vielä löytynyt. Herra käyttäytyi niin hyvin jo käytävällä kuolainten kanssa, että päätin laittaa riimun suitsien päälle ja lähteä kentälle. Huomasi heti sen, että kun herralla oli vähän muutakin mietittävää, unohtui kuolaimetkin kokonaan, ainakin hetkeksi. Pikkukentällä oli luikasta, mutta sinne piti mennä, sillä iso kenttä oli röpelöinnen. Lähdettiin siis uhmaamaan pikkukentän aitoja... Onneksi kaikki meni kuitenkin niiden osalta hyvin.

Irtojuoksuttelin siinä Roope ensin. Pointtina se, että kun olen sen sään etupuolella, jarrutan sitä, ja kun taas olen takapuolella, käytän kaasua. Sään etupuolella olemista käytetään myös kääntävänä apuna, tällöin annetaan vähän painettakin. Tämän jälkeen otin Roopen hetkeksi naruun ja tein siinä perinteisiä pysähtymisjuttuja. Tällä kertaa niitä pystyi jo tekemään siten, että Roope oli hieman kauempana narussa. Kun haluan sen pysähtyvän, "artikuloin" sen sille selkeästi. Eli tällöin tuon omat jalkani korostetusti vierekkäin ja vien kättä hieman hevosta kohti. Se on ainakin Roopella toiminut hyvin. Se on niin ihanan tunnollinen. Jos se on pysähtymishetkellä ottamassa askelta eteen, se pysäyttää jalan ilmassa ja palauttaa sen takaisin toisen viereen. Rompula Pompula on todella oppivainen. Sunnuntaina tämä sama onnistui jo ilman naruakin. Otin herralta suitset pois välissä ja jatkoin vielä vähän. Tein muutamat peruutukset siten, että pyysin sitä peruuttamaan äänellä, liikuttelin kyynerpäivtä nopeasti sekä astelin korostetusti sitä kohti peruuttaen. Tässä riittää alkuun se, että se lähtee edes yhdellä jalalla peruuttamaan, tällöin paine heti pois ja kehuja perään. Kun se sujuu,, voidaan pyytää useampi askel kerralla. Roope peruuttaa jo muutaman askeleen ihan hyvin. Välillä täytyy muistuttaa, mutta mielestäni se on jo tosi hyvin.

Roope edistyy vaan joka kerta lisää ja itse luotan siihen päivä päivältä enemmän. Meille tulee vielä hyvä suhde. Tuntuu, että Roopekin alkaa luottamaan minuun.

Haastetta!

Ihan aluksi todettakoon, että Roope alkaa paranemaan sittenkin. Kuumeilu oli onneksi vain piikki, sillä nyt on jo lämpö laskenut normaaliksi, joka näyttäisi olevan 38.0. Räkää tulee vielä sieraimista, mutta hyvä kun tulee pois. Voisin niin kertoilla kuinka hieno poika se oli tänään, mutta nyt vastaan tähän Nooran lähettämään haasteeseen. Kirjoitan sitten Rommi Rusinasta erikseen tallä viikolla.

Eli haaste tuli siis Nooralta http://kootussaravissa.blogspot.fi/2013/01/haaste.html
Kiitos siitä!

Haasteen säännöt:

Kerro 11 faktaa itsestäsi
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä
Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

11 faktaa

1. Olen hurahtanut myös issikoihin. Ne ovat sellaisia karvamopoja ettei toisia. Edellinnen hevoseni siis asusti issikkatallilla ja sieltä olen päätynyt niiden pariin. Ehkä seuraavassa elämässä ryhdyn askellajiratsastajaksi tai opetan Roopen tölttäämään :)
2. Pienenä olisin halunnut harrastaa kilpatanssia. Tätä en kuitenkaan sanonut koskaan ääneen, joten tässä ollaan, syvällä hevosissa. Vähän tuli vanhemmilta noottia, että olisi voinut kertoa niin olisi paljon halvemmalla päässyt.
3. Opiskelen sairaanhoitajaksi ja valmistun (toivottavasti) vuoden päästä. Sitten ajattelin vielä mennä opiskelemaan vähän lisää ja jotain aivan muuta. Opiskelu ei kuitenkaan ole mikään intohimoni.
4. Olen laiska kun mikä. Jos jostain aita on matalempi, menen siitä. Tosin on asioita, jotka on vaan hoidettava. eli olen tunnollinen laiska.
5. Olen eniten kotonani silloin, kun saan kulkea työvaatteissa maalla, rakennella kaikenlaista ja puuhastella muutakin kehittävää :D
6.  Jos olisin eläin olisin varmaan kissa. Tekisin oman pääni mukaan ja makoilisin paljon sekä innostuisin pienestä.
7. Omistan toistaiseksi kaksi hevosta.
8. Jos minulla olisi paljon rahaa käytettävänä, antaisin ensiksi tädilleni unelmien keittiön. Sitten voisin harkita muuta, ostaisin ehkä maasturin ja maksaisin vanhempien velat.
9. Haluan kirkkohäät. (Aina saa unelmoida)
10. Joskus harrastin yleisurheilua. Lempilajeina oli moukari, korkeus ja kuula. Pitkän matkan juoksut oli aina myrkkyä.
11. Opiskelu ammattikorkeakoulussa on laskenut niiden arvostusta.

Vastaukset:


1. Mikä vuodenaika?
-  Loppukevät, sillä sillon ei oo liian kuuma eikä kylmä, ei oo viä ötököitä eikä oo enää lunta.
2. Lempi kouluratsastusliike?
- Apua! Saako vastata, että toimiva hevonen...? Sanotaan tähän, että sulkutaivutus. Se tuntuu helpommalta ku avo...
3. Minkä värinen hevonen, rautias, musta, vaiko... ?
- Kimo tai musta neljällä sukalla.
4. Haaveet hevosten kohdalla?
- Roopesta tulee tykki :)
5. Miksi päädyit ratsuihin, miksei esim valjakko/ravit tms?
- Tässä voi kehittyä maailman tappiin ja yhteistyö on enemmin esillä kun esim ravureilla. Valjakkokin voisi olla kivaa ja ne askellajikisat on koettava.
6. Mikä on lajisi ratsastuksessa, koulu esteet vaiko...?
- Tähän pitäisi vastata, että maastoesteen, mutta kyllä se vaan on sinne koulun puolelle kallistunu. Tykkään kyllä hypätäkin.
7.  Jos sinulla olisi sponsori, minkä tahtoisit? Eli minkä logon tahdot koristavan satulahuopaasi :D
- Hmmm... Audi olis aika hieno. Ne renkaat on siistit. :)
8. Vaarallisin ratsastustilanne?
- Jaa a, mikä tähän kertoisi. Ehkä kuitenkin se kun hevonen hyppäsi pystyyn ja kaatui selälleen kentän portista pihalle. Hevonen löi päänsä puuhun. Onneksi en kuitenkaan jäänyt sen alle, muuten olisi lonkat ollut muusia. On sitä muutakin sattunut, lähellä pyörätuoliakin on käyty.
9. Kumpi, neliveto maasturi vaiko urheiluauto?
- Ehdottomasti nelivetomaasturi. Mitä sillä urheiluautolla tekisikään.
10. Onko ratsastus mielestäsi urheilua vai ei?
- On. Mulla on ainakin aina hiki ja jos on ollu taukoa niin on lihaksetkin kipeinä.
11. Onko koskaan ollut kiinnostusta/harkinnassa teettää oma varsa/kasvattaa?
- Olisi se kiva. Tosin ei ole ollut tammaa millä teettää. Nyt on kuitenkin oma varsa, minkä saa "kasvattaa". Käykö se?

Uudet kysymykset:
1. Miksi pidät blogia?
2. Jos sinulla olisi kaksi päivää elinaikaa, mitä tekisit?
3. Miten päädyit hevosten pariin?
4. Millainen on paras lomareissusi?
5. Jos hevoset osaisi puhua, mistä ne pitäisivät sinussa?
6. Millä hankit leipäsi tulevaisuudessa?
7. Mikä on paras hevosmuistosi?
8. Saako hevonen hiota?
9. Montako Suomen kuntaa osaat mainita nimeltö? Ei siis kaupunkeja...
10. Mitä ovat Phytagoraan luvut?
11. Monessako luokassa kilpailit viime vuonna?

Koitetaan haastaa tälläisiä blogeja. Niitä ei nyt ihan 11 ole...
http://valimaki.blogspot.fi/
http://wannabeeventer.wordpress.com/
http://minnamettala.blogspot.fi/
http://tuuppari.blogspot.fi/
http://tavoitteellista-ratsastusta.blogspot.fi/

Voi räkä!

Niin vaan ajattelin, että Roopen flunssa olisi ollut jo ohi. Eipä ollut. Ihmettelinkin kun varsuli oli niin rauhallinen, jotenkin liian rauhallinen. Nyt on jo lämmöt pompsahtanut korkeammalle, 39.0 astetta. Varsoilla on ihan ok, jos lämpö on siinä 38,5 hujakoilla, sillä niillä on korkeampi peruslämpö kuin aikuisilla. Roopelta en tietenkään ole ehtinyt normaalilämpöjä mittailemaan. Vaaleaa räkää on tullut ihan vähän, mutta ei mitään kellertävää tai kirkasta limaa ole vuotanut. Seuraillaan siis tilannetta nyt viikonlopun yli. Jos ei lämpö laske niin pitää maanantaina soitaa eläinlääkärille. 

Onneksi olin juuri ehtinyt ostamaan sille uuden loimen. Sellaisen vihreän Horzen highneck-toppaloimen, joka on kuin uusi. Heitin kyllästysaineet pintaan niin luulisi pitävän kosteutta varmemmin. Otin siitä kuvankin, mutta laitan sen sitten seuraavaan postaukseen. 

Tällä kertaa tälläinen lyhyt.

ps. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!