torstai 25. huhtikuuta 2013

Siistiii!!!

Menin hakemaan Roopea tarhasta ja se oli heti jo hieman sellaisen velmun oloinen. Välittömästi oli naru suusssa, joten totesin, että menköön kentälle vähän purkamaan energiaa. Vein sen sitten isolle kentälle, eikä tainnut olla turha reissu. Herra veti taas kenttää ympäsi sellasita kyytiä ja pukkiloikkaa, että oksat pois. Minä vain seisoin kentän keskellä ja Roope meni kuin viimeistä päivää höyryten. Mietin siinä, että mitäköhän tästä päivästä oikein tulee.

Mentiin siitä sitten talliin ja harjailin Roopea sillä välin, kun odotin Anskua tulevaksi ajolenkiltä. Anskun tullessa kaappasin hänen hevoselta vain valjaat ja Roope oli valmis.

Matkaan lähdettiin taas siten, että minä olin narun päässä ja Ansku ohjaksissa. Jäin jo heti alusta taaemmas, oikeastaan Anskun vierelle. Suunnattiin heti kentälle. Hommat kulki hienosti. Roope tiesi mitä tehdään. Se tuli  hyvin tallista kentälle melkein ilman minun tukea. Kentällä mentiin yhden kierroksen verran ja irrotettiin poika liinasta. SE TOIMI KUN UNELMA! Tiesi todellakin mitä piti tehdä. Ansku veti muutamat kieputukset molempiin suuntiin ja voltteja sekä käännöksiä. Kaikki meni ku vettä vaan. Ei tietookaan mistään kiukutteluista tai muista. Sit vaan äkkiä talliin ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Ansku sanoi tällä kertaa kaiken olleen kunnossa, heppa tuntui suusta hyvältä molempiin suuntiin.

Siis niin siistiä!!! :)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Erilainen viikonloppu

Tosiaan, tästä viikonlopusta tuli hieman erilainen. Tällä kertaa jäi ohjasajotreenit tekemättä, mutta sen sijaan energiaa on tullut purettua sekä tutustuttu uusiin juttuihin.

Perjantaina tulin vasta ehtoon edellä tallille, jossa oli juuri estevalmennus alkamassa. Tunnin jälkeen ajattelin näyttää Roopen Nykäselle. Tämä operaatio alkoi aika näyttävästi. Ensin, kun hain poikaa tarhasta, riimunnaru lipsahti kädestä. Siinähän se sitten käveli kohti tallia ja minä laitoin porttia kiinni. Ei herra onneksi kauas karannut. Eikä se oikeastaan edes karannut, minulta vain lipesi ote.

Kentällä Roope heittikin sitten sellaisen rallivaihteen päälle, että oksat pois. Hyvä, että pysyi edes pystyssä. Yritin sitä äänellä rauhoitella, turhaan. Otin sen sitten naruun, tarkoituksenani näyttää vähän raviakin. Ensimmäinen 30 metsiä meni hyvin, kunnes minä kolautin jalkani Roopen jalkaan ja kompstuin. Suorastaan heittäydyin siihen Roopen jalkojen eteen kurakylpyyn. Onneksi Roope ei tullut päälle, vaan lähti peruuttamaan. Minä yritin pitää narusta kiinni, mutta fleesekintailla ei onnistunut. Sinne herra sitten juoksenteli portille. Ai, että miten ärstytti. Tekevälle sattuu. Varsinkin kun on kyse minusta. Sain kuitenkin ravit esitettyä, ei siinä mitään. Roopekin käyttäytyi oikein mallikelpoisesti.

Lauantaina menin tallille vesileikit mielessä. Näin keväisin meille tulee järvi pellon tilalle,joten päätin hyödyntää sen. Ei muuta kuin Roopen harjaus ja kohti rantaa. :) Herra oli reipas. Ensin se oli vähän sitä mieltä, että varpaat kastuu, mutta tuli kyllä kiltisti perässä pienen tuumaustauon jälkeen. Tallikaveri kävi myös kahluuttamassa omaa hevostaan siellä. Pois lähdettäessä Roope ei oikein tahtonut pysyä Valten perässä, joten se rupesi hieman ilmapalloilemaan. Tästä syystä sitten harjoiteltiin matkalla poysähdyksiä taas pitkästä aikaa. Oli meinannut herralta käytöstavat unohtua. Onneksi ne löytyi pienellä pölyjen pyyhkimisellä.

Sunnuntailksi olin sopinut kaverini Lauran kanssa, että hän tulee ottamaan kuvia Roopesta, joten piti oikein huolella puunata Roope siistiksi ja leikata leuka- ja jalkakarvat sekä hakea Heksan vanha nahkariimu pojalle.  Mentiin ensin kentälle ottaan "muutamat" kuvat. Niitä meinaan tuli, ja paljon. Roope tosin ei ollut mikään hervoton energiapakkaus enää tänään, mutta kyllä siitä liikettäkin saatiin esille.

Iso kiitos, samoin copyright, tämän päivän kuvista kuuluu Laura Karhiniemelle :)



 









Kenttäilyjen jälkeen päätettiin vielä lähteä käymään "järvellä". 








Paluumatkalla päätin koittaa, mitä Roope tuumaisi haudasta. Hetken aikaa se sitä mietti ja totesi sen olevan ylitettävissä. Hieno ja rohkea poika, joka ei pienistä hätkähdä :)








keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Ohjasajoa ja kavioita

Nyt on vaikea aloittaa kirjottamista. En tiedä mistä aloittaisin, asiaa olisi niin paljon. Viikonlopun "ajelut" ja tämä päivä! Yritetään :)

Viikonlopun suunnitelmat ei mennyt aikataulujen osalta ihan putkeen, mutta ei pahasti pieleenkään. Lauantaina ei ehditty ohjasajamaan, mutta torstai ja perjantai onnisti. Torstaina lähdettiin liikenteeseen ensimmäistä kertaa yhden taluttajan kanssa. Ongelmia ei pahemmin ollut. Kerran jouduin herraa hieman enemmän narunpäästä avustamaan, mutta muuten se jo tietää, mitä niillä ohjilla tarkoitetaan. Käytiin tekemässä sellainen pieni lenkura tiellä ja naapurin parkkipaikalla, jossa sitten harjoiteltiin myös kääntymisiä. Aluksi Roope oli hieman hämillään, kun käännyttiin taluttajasta pois päin. Ymmärrys kuitenkin säilyi sillä, että taluttaja kiersi hieman Roopen etupuolelle, jolloin se tavallaan työnsi hevosta pois päin. 

Perjantaina kuvio oli suunnilleen sama. Homma sujui jo kuitenkin niin hyvin, että minä taluttajana rupesin jäämään taaemmas ja taaemmas. Lopulta olin jo Roopen lautasten kohdalla ja jopa hieman takana. Herra toimi oikein hienosti. Tässäkään tilanteessa se ei tehnyt mitään ihmeitä. Kyllä vain joutui toteamaan, että Roope osaa ohjasavut, piste. :)

Tänään lähdettiin taas ohjasajoreissulle. Homma tuttu, eli minä liinassa ja Ansku ohjissa. Lähdettiin tielle kävelemään ja mentiin konehallille asti. Jäin jo heti alusta alkaen melko taakse, melkein ilman taluttajaa siis mentiin. Parkkipaikan ohi mentäessä hieman Roope kyseli, että mennäänkö me oikeasti tänne. Ennen postilaatikoita se sitten oli jo vähän sitä mieltä, ettei mennä. Tällöin tarvittiin hieman taluttajan henkistä tukea, jonka jälkeen päästiin matkaa hyvin jatkamaan. Takaisin päin tullessa kävelin jo Anskun rinnalla ja liinan olin heittänyt ohjaslenkin päälle, eli käytännössä mentiin ilman taluttajaa. Ansku sitten sanoikin, että voisin mennä irroittamaan liinan. 

No, näin toimittiin. Tarkoitus oli siis tehdä niin, että irroitettuanin liinan minun piti ikään kuin jättäytyä taakse Anskun rinnalle. Ensimmäiset 10 askelta meni hyvin, kunnes Roope päätti, että nyt ei mennä suoraan eikä oikeastaan mennä mihinkään. Tästä sitten pyydettiin ensin nätisti maiskuttelemalla ja kevyesti ohjalla heiluttelemalla. Aluksi se ei ottanut kuuleviin korviinsakaan vaan katseli taakse päin meitä. Kevyet avut eivät tuottaneet tulosta, joten lisättiin apuihin voimakkuutta. Tästäpä herra kimpaantui. Se oli sitä mieltä, että tehkää itse, minä käännyn ja vähän koitan peruuttaa. Tilanteestä päästiin kuitenkin liikkeelle. Onneksi. Todettiin siis, että nyt ei ollut hyvä hetki, joten otettiin herra takaisin liinaan. Saman tien, kun olin saanut sen liinaan, jättäydyin taas Anskun vierelle, tai oikeastaan taakse, ja heitin liinan ohjaslenkin päälle. Eli oikeasti tilanne oli ihan sama kuin taluttajaa ei olisi. No, alku taas näin ihan hyvin, kunnes se taas pysähtyi. Pyydettiin nätisti, ja sitten hieman enemmän, mutta ei todellakaan kovaa. Siitä se sitten otti itseensä ja pisti takajalat alleen, peruutusvaihteen päälle ja heitti nupin ylös. Siinä tulikin minulle kiire päästä Roopen edelle ohjaamaan sitä oikeaan suuntaan ja samalla se sai ohjista myös kunnon huomautusta, että tämmöinen peli ei vetele. Siitä lähdettiin taas jatkamaan. Eikä mitään ongelmaa. Prkl. Ansku totesi hyvin kuvaavasti. "Tässä hevosessa asuu pieni mulkku." Hevonen osaisi hyvin kulkea ilman taluttajaa. Se tietää tasan tarkkaa, mitä sen pitää tehdä ja mitä siltä odotetaan. 

Jatkettiin siitä matkaa, minä taas siellä Anskun perässä. Olitiin me sellainen possujuna. Hienosti se meni. Hittolainen sanon minä. Ansku suorastaan luki ajatuksiani ja sanoi, että mennään vielä pikkukentälle. Täällä sitten irrotettiin Roope taas liinasta. Tällä kertaa se onnistui paremmin. Kävelin ensin pienen matkaa Roopen pään vierellä, josta hiljalleen erkanin. Tadaa! Se toimii sittenkin! Hienosti sujui kentällä ohjasajo ilman taluttajaa. :) Kuinka siistiä. No, okei. Saman ikäset tallikaverit tekee neljän kilsan hölkkälenkkejä, mutta Roope vasta opettelee. On se toki aloittanutkin harjoituksensa paljon myöhemmin ja harjoittelee harvemmin.
Muutaman hienosti suoritetun kiemuran ja ympyrän jälkeen lähdettiin kohti tallia. Portista pihalle päästyä Roope heitti taas käsijarrun päälle. Tästä tilenteestä päästiin kuitenkin hyvin ulos. Tallin päädyssä olevan lipan kohdalla oli vähän pelottavaa, joten menin henkiseksi tueksi ja Roope selvisi ohi pahan kohdan. 

Vitsit, että on kiva tunne, kun huomaa oman varsan edistyneen. Varsinkin, kun tietää lähtötilanteen olleen nolla. :) Piti ottaa siitä kännykällä pari kuvaa. Laatu ei ole paras, mutta hieno se on. 





Päivä ei tähän vielä loppunut. Illalla oli vielä vuorossa vuolu. Tällä kertaa raspia en heiluttanut minä. Itsehän olen sen melkolailla itse raspaillut. Jankkari on pari kertaa vuollut. Nyt halusin kengityssepän katsomaan kavioita, etten tee mitään vahinkoa varsan jaloille. Tuomio ei onneksi ollut aivan kaamea. Näin kun ne luettelee, niin kuulostaa paljolta. Mutta onhan se niinkin, että pienet jutut vaikuttavat paljon. Joka jalkaan tuli hieman fiksauksia. Kaikista jaloista siistittiin hieman säteitä lisää, sillä niiden reunat olivat röpelöiset. Oikean etujalan kanta oli matalempi, jonka huomasi siitä, että polvet olivat hieman eri korkeudella. Vasemman etujalan sivuprofiili on kuitenkin kunnossa. Siinä on hyvä kulma, sillä kavio on samassa linjassa vuohisen kanssa, oikeastaan se on suora jatkumo vuohiselle. Samassa jalassa oli kuitenkin aivan aavistuksen pidempi kavion ulkoreuna, josta otettiin hieman raspilla pois. Kavion pohjasta siistittiin myös kärjeltä. Ensin katsoin hieman kauhistuneena. Apua! Kerroin Juhalle, millä ajatuksella olen kavioita raspannut. Sain hyvän perustelun sille, miksi hän anturan puolelta otti tavaraa pois. Hänen pointtinsa oli se, että kavioluun pään kohdalla oleva kohouma, jollainen Roopella siis oli, painaa kavion sisustaa. Loogista oikeastaan. Siitä olimme samaa mieltä, että anturan tulee olla mahdollisimman paksu. 

Oikeasta kaviosta säästettiin kannat ja otettiin varpaalta lyhemmäksi, jotta saatiin kavio sivuprofiililta paremmaksi, ja itse asiassa polvet tulivat heti samalle korkeudelle. Samasta jalasta pudotettiin hieman sisäreunaa, joten kavio tuli myös lateraalisesti samaan tasoon. Vasen takakavio oli oikeastaan karkeimmin vinossa. Se oli kallistunut ulkoreunalle, joten sisäreunalta hieman alas ja reippaasti lyhempi varvas. Oikea takajalka oli oikeastaan päinvastainen, eli siinä taas sisäreunalla oli hivenen liikaa korkeutta verraten sisäreunaan. Siitä myös lyhennettiin varvasta ja ulkoreunaa laskettiin. Parasta tässä oli se, että sain roppakaupalla lisää oppia ja varmistusta omalle silmälleni. Näillä jatketaan. :)


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Juksutusta ja perähevosena oloa

Nyt kun KE-tapahtuma on peruttu kokonaan päätin, että keskitymme nyt enemmän kärryttelyn opetteluun. Tänä viikonloppuna asialle ei varsinaisesti tehty mitään, mutta ensi viikolla tulee tehopläjäys sitä lajia.

Lauantaina pääsin vasta myöhään tallille, sillä Hevosmessuilla tuli vietettyä aikaa. Sieltä tarttuikin mukaan Roopelle C-vitamiinia ja ajopiiska. Olen itse lopen kyllästynyt juoksutuspiiskoihin, sillä ne ovat niin raskaita ja niiden kanssa joutuu melkein käyttämään kahta kättä, että niistä on johonkin. Siksi olenkin jo aiemmin halunnut ajopiiskaa. Siinä on päässä lyhyempi naru ja se toimii ihan yhdellä kädellä ja pienellä liikkeellä. Messuilla, kun olin sitä ostamassa, kokeilin miten se kädessä toimii ja kuuluuko siitä mitään ääntä. No, tästä hyvästä sainkin kuulla luennon siitä, miten ajopiiskaa käytetään. Ilmeeni varmasti kertoi tuohtumuksestani, ei minua kiinnostanut kuulla, kuinka ajopiiskaa käytetään "oikein", sanoinkin tällä ihmiselle etten ole ajamassa sillä vaan haluan käyttää sitä juoksuttamiseen. Päätin sitten käydä ostamassa samanlaisen tikun toisesta kojusta yli 10€ halvemmalla. :)

Messuilla kävimme myös katselemassa valjakkoajoa. Kaverini on aiemmin saanut lajista pienen koketuksen groomina toimiessaan. Hän oli ihan intopiukeana, että Roopen kanssa pitää ko lajia ruveta harrastamaan. Minä heikkona hetkenä lupasin, että jos Roope jää liian pieneksi minun ratsastettavaksi, niin sitten voidaan ruveta valjakkoa treenaamaan tosissaan. Luvattu mikä luvattu, nyt toivotaan pojalle lisäsenttejä :)

Illalla kävinkin sitten kokeilemassa piiskaa hivenen. Harjailin ensin Roopen piikkisuan kanssa, on se veijari vain sellanen karvakasa. Kevät on siis tulossa. Pikkukenttä oli jo aika hyvin sulanut, joten menimme sinne. Ensimmäisen kerran meillä ollessaan Roope pääsi sulalle alustalle liikkumaan. Kyllä se siitä sitten ilon ottikin irti. Hevonen juoksi kuin höyryspää ja heitteli sen maallisia pukkeja taas vaihteeksi. Lopuksi otin sitä vielä hieman liinaan ympyrälle. Ei tarvinnut paljon pyytää eteen päin, liikkui kyllä ihan omin jaloin :) Lopuksi tein sen kanssa vielä ravi-laukka-siirtymisiä. Ensimmäisellä nostolla se Roope sinkosi kuin raketti eteen päin ja heitti melkoista pukkia minua kohti. Ajoin sitä heti eteen päin, sillä vaikka kuinka olisi villi olo, niin ei minulle tarvitse perää tarjota. Tämän ensimmäisen sinkoilun jälkeen saatiin jo paljon siistempiä siirtymisiä.

Tänään oli vuorossa perähevosena olo. Ansku otti meidät mukaansa. Lenkille kun lähdettiin niin lunta tuli taivaan täydeltä ja hevonen oli ihan märkä. Kysynpähän vaan, että mihin se eilinen kevät katosi.
Roope reppana ei osaa kävellä ihan samaan tahtiin kuin nuo ravurit, joten se joutui menemään sellaista nöpöhölkkää. Ehkä se vielä oppii. Reilun kilometsin jälkeen otettiin sellainen kilsan ravipätkä myös. Vikru meni oikeastaan niin hitaasti kuin se pystyy ja siltikin Roope sai tulla tukka putkella ravia perässä, välillä se joutui ottamaan laukkapätkänkin Mutta hienosti se käyttäytyi. Ei mitään ongelmia, on se vain niin fiksu mies.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kyvyt Esiin peruttu

"Vallitsevan tautitikanteen takia Ratsujalostusliitto on tänään päättänyt perua kaikki tämän vuoden Kyvyt Esiin tapahtumat. Ilmoittautumismaksun saa takaisn ilmoittamalla tilinumeron sihteerille." http://www.ratsujalostusliitto.fi/?x103997=324229

Epäreilua! Miksi tällästä tautia pitää olla liikkeellä juuri sillon, kun voisi viedä oman varsan Kyvyt Esiin-karsintoihin. No, ei voi mitään, kaikkien parasta tässä kuitenkin ajatellaan. Olisi kuitenkin ollut kiva saada varsasta ammattilaisen arvio. Nyt voidaan sitten rauhassa harjoitella ajopuuhia ja harjoitella hyppäämistä ihan huvikseen.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kyvyt Esiin aikatauluja

Uhkaavasti lähestyy ensimmäinen Kyvyt Esiin-karsinta. Vahvana todisteena siitä on juuri ilmestyneet aikataulut, joista löytyy myös Roopen nimi. Aika jännittävää. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

For Enjoy Ask Z
Kuva: Hippola/Emilia Fager
Listoilla näkyi olevan myös toinen varsa For Enjoy Ask Z:sta. Taas kun katselee Enskaa, niin on sinä Roopessa tosi paljon samaa kuin isässään. Mienkiintoista nähdä, millainen yksilö se Roopen puoliveli on.

Roope 20.2.2013
Rupesin, tälläisenä etukäteismurehtijana, jo miettimään miten saan asiat ujumaan kaikkein parhaiten. Karsinta on siis 11.4. torstai ja Roopen aika oli klo 16 ryhmässä kolmantena. Onneksi sain tuon päivän vapaakis, joten ko. päivänä ei pitäisi tulla kiire lähtemisen suhteen. Toinen kysymys onkin, että missä välissä pesen Roopen. Itselläni on 10. päivä iltavuoro, joka loppuu klo 9, jotan aikasintaan olen tallilla kymmenen jälkeen. Mahdollisuus olisi pestä poika aamupäivällä ennen töihin lähtöä, mutta sitten se todennäköisesti sotkee itsensä jo totaallisesti. Mietin myös sitä, että ehtisikö se kuivua, jos pesisin sen torstaina ihan aamutuimaan. Sitten se saisi latailla sisällä akkuja iltapäivää varten.



Kyvyt Esiin on tosiaan itselleni ensimmäinen näyttäytyminen varsan kanssa, joten on himan hakemista siitä, millaisessa tällingissä sinne lähdetään. Olin kyllä ajatellut Roopen tukan letittää. Siitä onkin jo aikaa kun olen hevosen tukkaan viimeksi sykeröitä vääntänyt. Onneksi torstai on vapaa, niin ehdin niitä rauhassa kyhäilemään.

Edellisen hevosen mymisen jälkeen vaihdoimme auton hieman pienempiruokaisempaan, joten nykyään joutuu noita kyytejäkin miettimään tarkemmin. Onneksi kyyti on kuitenkin järjestettynä ja sitä kautta myös yksi avuastaja. Vielä ehkä tarvitsee yhden, mutta sekään ei välttämätön ole.

Sunnuntaina olisi vielä mahdollisuus päästä harjoittelemaan hypyttämistä maneesille, mutta katsotaan lähdetäänkö, voisi olla ihan hyvä vielä käydä kerran. Katsotaan, katsotaan. Toisaalta voisi olla hyvä pitää pieni tauko, jotta mielenkiinto säilyy. Välillä voisi tehdä jotain ihan muuta.

Ensiviikkoa odotellessa! Tässä ruopeaa ihan jännittämään :)