Kuskin oivalluksia

Eilen kävin ratsastamassa Roopella iltapäivän puolella. En tiedä sitten, oliko turvotus laskenut ulkona ollessa vai alkaako vaiva jo helpottaa, sillä Roopen vasen takajalka ei ollut enää ollenkaan niin turvoksissa. Pientä turvotusta vuohisen alapuolella oli, muttei mitään pahaa. Laittelin Roopen siinä varusteisiin ajatuksella, että menen ratsastamaan. Minulla on ollut tapana laittaa naruriimu suitsien päälle, johon sitten kiinnitän liinan juoksuttamista varten. Näin ei tarvitse laittaa liinaa kuolaimiin kiinni ja pääsen välttämään suuhun kohdistuvan turhan vedon. 

Juoksutan Roopea usein ennen ratsastusta hieman, että se saa purkaa mahdolliset jännitykset ja virrat ensin pois. Meillä kun on tuolla kentällä aika paljon muuttujia. Kentän toinen pitkä sivu siis rajoittuu hevosten laitumeen ja toisella pitkällä sivulla on pihapiiri, jossa kulkee kanoja ja kalkkunoita. Lisäksi kentän päädyn aita rajaa lehmien laidunta, jossa on myös yksi kirmaileva vasikka. Eli voi ainakin sanoa, että hevonen tottuu kaikenlaiseen. 

Jännittäviä lehmieä viereisellä laitumella kesäkuussa -14

Tällä kertaa lehmät olivatkin aivan kentän aidan vieressä, joten talutin Roopen ensin katsomaan jännittävää kentän päätyä. Roope on siitä mukava, että se ei pakene mihinkään, kun olen itse sille narun päässä turvana. Kävelytin Roopea uraa pitkin ja aina, kun se oli lähdössä jännittyneenä sivulle, pysähdyttiin. Siinä sitten ihmeteltiin sen aikaa, että Roope rauhoittui, jonka jälkeen jatkettiin matkaa. Sama tehtiin luonnollisesti toisesta suunnasta. Roope ei kyllä ymmärtänyt, että ne lehmät taitaa pelätä sitä enemmän kuin Roope lehmiä. Tämän toimenpiteen jälkeen Roope ei ollut yhtään jännittynyt juoksutettaessa. Täytyy myöntää, että olin siinä vaiheessa jo niin keskittynyt hevoseen, etten edes muista olivatko lehmätkään enää aidalla.

Nousin lyhyen, molemmin puolisen juoksutuksen jälkeen kyytiin. Olen noussut Roopen selkään koko ajan jakkaralta. Noustessani satulaan, nostan toisen jalkani hevosen yli ja pujotan jalustimen jalkaan, ennen kuin laskeudun istumaan satulaan. Tämän ajan hevosen tulee seistä paikoillaan ja tästä sen namilla palkitsenkin.

Menin kentällä ensin lyhyen pätkän käyntiä. Vaadin Roopelta, että se kävelee reippaasti eteen päin. Eli tässä vaiheessa Roopen oikea vastaus on aina ETEEN. Tämän Roope on jo hyvin hoksannut. 

Roope huhtikuu -14

Alussa oli vaikeutta, sillä ratsastus oli Roopelle uutta, eikä se tiennyt mihin jalkansa laittaisi. Toinen syy oli kuski. Outin kanssa työstimme istuntaani, joka jarrutti ja tuuppasi yhtä aikaa. Eihän se hevonen silloin mihinkään liiku, ylläri. Nyt istunta on jo parempi, muttei vielä hyvä. Tuuppaamiseni on selvästi vähentynyt. Yritin ilmeisesti istunnalla saada hevosta muka oikeaan suuntaan, saati olisin käyttänyt jalkaa. Nyt olen saanut paremmin jalkaa mukaan. Eli pyydän vain äänellä sekä jalalla ja istunta on hiljaa. Jos Roope ei jalkaan reagoi, otetaan käsikaasu, eli raippa, mukaan.

Nyt mennäänkin jo siinä, että Roope alkaa ymmärtää pohkeiden merkityksen. Pysähdyksestä liikkeelle se lähtee jo omallakin ajatuksella, mutta myös jalalla. Raviin saan sen täysin jalalla. Askellajin sisällä tehtävät tempon vaihdokset tarvistevat enemmän äänen apua, mutta ajoittain ne lähtevät ihan pohkeellakin. Vasen laukka tosiaan nousee pohkeesta. Oikean kanssa on ollut himan vaikeutta, sillä Roope tarjoaa vasenta laukkaa.

Kesä -14
Kuva: Kati Faari

Eilen ratsastin molempiin suuntiin pari kierrosta pääty-ympyröineen ravissa sekä molemmat laukat. Ravissa Roope oli aluksi kovin kiireinen ja kulki pää pystyssä, kunnes tajusin ratsastavani 15 senttiä liian pitkillä ohjilla, jonka takia oma käteni oli jännittynyt. Korjattuani ohjan lyhemmäksi ja käden eteen, laskeutui hevosen niska ja ravi rentoutui. Kiva huomata omassa ratsastuksessaan parannettavaa ja nyt on ainakin hevonen, joka opettaa samalla ratsastajaa, kun ratsastaja yrittää opettaa sitä. Opettavaista opettamista. :)

Lyhyen kenttällä ratsastamisen jälkeen mentiin pellolle, jonne pääsy on aina hieman jännittävää, sillä pitää mennä pelottavan pihan läpi, jossa ne kanat ja kalkkunat siis vaeltaa. :)

Roope heinkuu -14

Pellolla Roope onkin menossa vielä enemmän eteen. Itseäni meinasi oiken ruveta ärsyttämään, miten vinossa hevonen kulki. Se oli koko ajan taipuneena vasemmalle ja tuntui, etten saa sitä millään suoraan vaikka yritin siirtää etuosaa vasemmalle. Halusin pellolla sitten hyödyntää tilaa, jotta saisin mennä pidemmän pätkän oikeaa laukkaa. Ensimmäinen nosto tuotti vasemman laukan. Toisella kerralla tein ison ympyrän oikealle ja keskityin siihen, että saisin hieman asetusta oikealle. Nostossa sitten pääsisin myötäämään oikealta. Tästä sainkin oikean laukan. Keskityin oikein siihen, että istun (kevyessä istunnassa) itse oikeaa laukkaa. Pääsimme hyvän matkaa laukkaamaan rennosti. Tämän jälkeen otin pätkän ravia. Käyntiin siirryttyämme tuntui, kuin olisin aivan kierossa. Mitä vielä! Hevonenhan kulki suorassa. Hetken siinä ihmettelin ja tajusin itse nyt istuvani OIKEASTI suorassa. Molemmat istuinluut tuntui. Ei ihme, että toinen tarjoaa vasenta laukkaa, kun sitä kerran pyydetään. Tulin tuosta niin hyvälle tuulelle. Pieni ahaa-elämys jälleen. :) (oli muuten tänään lantio hämillään, mitä lihaksia täällä on venytelty eri asentoon)

Laitumelle pääsy kesäkuu -14
Kuva: Outi Aihkisalo

Pientä takapakkia

Ratsastushommat on lähtenyt hyvin käyntiin. Heppa on alkanut jo itse liikkua kunnolla eteen. Tosin välillä jo hieman liikaakin. Olen käynyt nyt noin kolmisen kertaa viikossa ratsastamassa tai juoksuttamassa. 

Parina kertana Roopella on ollut vaikeuksia oikean laukan kanssa. Se mielellään nostaisi oikeassa kierroksessa vasemman laukan. Vasemmassa kierroksessa taas laukka nousee jo ihan pohkeella. Mietittiin, että olisiko kyse vasemmasta takajalasta. Toisaalta, jos se on jumissa oikealta lavasta tai selästä, voisi sekin aiheuttaa tätä jäykkyyttä. Se selän jumittuminenkin voisi olla mahdollista. Olihan Roope keväällä juuri oikealta lavasta ja selästä jumissa.

Roope nautikelee lasten harjailuista ja paijailuista

Roopelle tuli jo laitumella riviä takajalkoihin ja vasempaan etuseen. Sitä olen hoitanut pesemällä ja rasvaamalla. Nyt toissapäivänä sitten vasen takanen oli turvonnut. Omasta mielestäni se vaikutti enemminkin impparilta. Olisiko sitten rivi tulehtunut. Vaihdoin sitten ravan Jodopaxiin, desinfioivaan geeliin. Kaupasta melkein pitäisi käydä hakemassa Mäntysuopaa. Se olisi luonnollinen desinfioiva pesuaine. Millään en siihen viitsisi hudetta laittaa, sillä hevoset ovat päivät edelleen laitumella. Aion nyt koittaa tehokkaita pesuja ja desinfiointeja ensin. Mietitään sitten.

Eilen en sitten ratsastanut, enkä varsinaisesti juoksuttanutkaan, sillä halusin katsoa Roopen liikkumista. Omaan silmääni ei ainakaan näkynyt mitään epäpuhtautta. Tosin, oikea laukka ei meinannut tulla irtojuoksutuksessakaan. 

Meillä on Roopen kanssa takana nyt kohta kaksi vuotta yhteistä taivalta. Sitä ei oikein osaa sanoin kuvailla, miten hyvältä tuntuu ratsastaa ensimmäisellä omakouluttamalla hevosella. Roopen kanssa on ollut todella mukava tehdä töitä. Viimeisen kuukauden aikan itselle on tullut hirveä hinku päästä ratsastamaan "oikealla" hevosella. Eihän Roope vielä sillä tasolla ole, mutta sillä ratsastaessa tuntuu, että siitä tulee hieno. En siitä koskaan mitään GP-hevosta kyhää, mutta ei se tarkoitus olekaan. Roopella on aina ilo ratsastaa. Se, jos mikä, on tässä parasta ja tärkeintä.

Tässä vaiheessa jo väsähtänyt tallikaveri, Jallu-pentu

Ratsun alku

Kesä on vaihtunut syksyyn ja Roope on palannut kesälaitumelta talliin. Talli tosin on uusi, mutta ei se haittaa.

Roopesta on kesän aikana kasvanut reipas nuorimies, joka ei enää ole pikkuinen ruippana vaan se rupeaa jo näyttämään hevoselta. Uudellla tallilla ollaan jo päästy takaisin työn pariin. Olen ratsastanut Roopella nyt tauon jälkeen viisi kertaa. Jokaisella kerralla se on aina vain parempi ja hienompi.

Pääasiassa ollaan menty kentällä, mutta kerran käytiin pellollakin, jossa vahingossa mentiin laukkaakin, mutta hyvin meni.

Ensimmäisen kerran laukkasin Roopella siis 7. ratsastuskerralla. Sen kanssa on niin mukava tehdä töitä ja opetella nuoren hevosen koulutusta. Opetetaan siis jatkuvasti toisiamme. Roope on todella herkkä istunnalle. Jos jään yhtään puristamaan tai tuuppaamaan, ei se liiku. Joten peiliin saa aina katsoa, kun joku asia ei toimi.

Tällä hetkellä tärkeimpänä asiana ratsastuksessa on se, että hevonen liikkuu eteen ja on rento. Tähän ollaan päästy jo aika hyvin. Ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen Roope oli hieman tahmea, eikä se vielä oikein ymmärtänyt pohjeapuja. Osasyynä varmasti oli myös ratsastajan heikkoudet. Onneksi tallikaveri otti ratsastusta videolle, sillä siinä näin hyvin omia virheitä. Totesinkin videon katsomisen jälkeen, että hyi kamala miten tuuppaan istunnalla. Siihen onkin ollut hyvä sen jälkeen kiinnittää huomiota. Tapa on jo paremmin hallussa, mutta ei se vielä kokonaan olle kitketty.

Roopella alkaa pikkuhiljaa löytymään kaasu pohkeesta, toki käytän kyllä ääntä myös paljon apuna. Jarrut sillä onkin ollut kovin hyvät koko ajan. Kääntyminenkin alkaa hiljalleen sujumaan painoapuja paljon käyttäen.

Tässä viime viikolla on ollut ratsastelujen alkaessa samassa yhteydessä myös satulan etsintä. Pari satulaa on vaikuttanut ihan hyvältä. Vielä jotuu hieman mallailemaan. Toinen satula tuntuu paremmalta hevoselle ja toinen minulle. Tietysti hevosen etu edellä mennään, mutta lopullista päätöstä ei ole tehty.

Nyt on sitten ollut ratsastelusta muutama päivä taukoa, jotta heppa sain miettiä oppimaansa rauhassa ja minä sain yövuorojen välissä nukkua.


Tässä pari videota 10. ratsastuskerralta

Kuskille parempi satula

Hevoselle parempi satula.

Tässä olen mielestäni enemmän etukenossa.