Roope muuttaa

Roope tosiaan muuttaa. En olekaan asiasta tänne vielä päivitellyt vaikka asia onkin ollut jo vajaan kuukauden tiedossa.

Tämän hetkisellä tallilla hankaluutena on ensisijaisesti maastot. Talli sijaitsee asuinalueen takana ja ainoat maastot on oikeastaan asuinalueen asflttikadut ja pelto. Pellolta kyllä pääsisi metsään, mutta sielläkin on kovin kuraista. Mielellään en laita Roopea tällä hetkellä kuraan, sillä kavio kuitenkin aina jää hieman imukuppimausesti mutaan, joka aiheuttaa turhaa liikettä murtuma-alueelle.

Muuttopäivä on tämän viikon sunnuntaina. On tässä jo tullut hieman odoteltuakin, että pääsisi paremmille maastoille hevosta kävelyttämään. On uudella tallilla hieman muitakin etuja. Ensinnäkin matka on puolet lyhyempi, ajallisesti ei aivan niin paljon, tallilta löytyy lämmin varustehuone ja kunnon kuivaustila, jossa myös loimien pesumahdollisuus. Uudella tallilla tarhat on kivituhkapohjaiset. Miinuksena niiden pieni koko. Tätä kuitenkin paikkaa se, että hevoset jakavat pareittain isomman tarha-alueen. Eli puolipäivää hevoset pääsevät isommalle alalle tarhaamaan. Tämä toki ei ole vielä ajankohtainen, sillä Roope viettää koko talven postimerkkitarhassa sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä ensimmäisiä raviaskeleita saa ottaa vasta helmikuun lopulla. Uudella tallilla "luksusta" on myös lämmin vesi. Vihdoin pääsen pesemään Roopen kunnolla.

 Tällä viikolla Roope ei kovin paljon pääse liikkumaan, sillä on ollut aika liukasta. Hetken aikaa pitää vielä sinnitellä, sillä ensiviikon perjantaille on varattuna klinikalta kengitysaika. Samalla otetaan varuiksi myös hiekkakuvat.

Halusin viedä Roopen klinikalle kaiken varalta tätä kengitystä varten. Olen sen tosiaan tähän asti itse vuollut. Sairausaikana Roopen kaviot ovat olleet vähän murtuman hoidon varjossa. Kerran olen sen tässä välissä vuollut ja sekin tuntui olevan haasteellista. Varsinkin vasemman etujalan ja oikean takajalan ylhäällä pitäminen oli tuolloin vaikeaa. Mikä sinänsä on ymmärrettävää, sillä joutuihan se laittamaan huomattavasti enemmän painoa kipeälle oikealle etujalalle. Tämän lisäksi Roope on koko kropastaan aivan jumissa. Mieluummin olisin sen edelleen pitänyt kengättömänä, mutta tilanne on nyt sellainen, että ei ole varaa ottaa riskiä liukastumisille.

Hiekkakuvat halusin otattaa ihan varmuuden vuoksi. Viime aikoina Roope on ollut ajoittain haluton liikkumaan ja lisäksi kiukutellut takavatsan pitelemisestä. Minulla on jo sille valmiina psylliumia, mutta haluan nyt tarkistaa, kun kerran sinne klinikalle menemme.

Maanantaina onkin taas vuorossa vesikävelyä Ekohepossa. Viime kerralla veden korkeutta jo jonkin verran nostettiin.

Vesijumppaa

Tämä kirjoitus onkin ollut jo hetken työn alla, kun ei ole oikein ehtinyt kirjoittamaan loppuun.

Maanantaina (viime viikolla) tosiaan Roopella oli ensimmäinen vesijumppapäivä. Aika oli varattu klo 9.00 Ekohepoon. Onneksi tallilta on lyhyt matka, niin ei tarvinnut kovin aikaisin lähteä.

Haava on jo hyvällä mallilla.

Olin tallilla kahdeksan aikaan ja annoin Roopelle pienen tollon heinää, jottei tyhjällä mahalla tarvitse lähteä. Sen syödessä peruuttelin auton kopin eteen ja laitoin muutkin kamat valmiiksi. Mukaan pakattiin suitset, liina, korvahuput sekä fleese.


Lastaan Roopen nykyään liinan kanssa. Se on toiminut hirmu hyvin. Liinan kanssa pääsen itse kunnolla koppiin perille. Aiemmin olen kietonut liinan etupuomin ympärille ja tästä kiristänyt liinaa niin, että hevoselle tulee painetta. Tämä liinahomma on siitä hyvä, että hevonen ei saa lisää narua kiskomalla ja taas toisaalta sen astuessa eteen päin saa heti palkkioksi paineen poistumisen. Ei ole siis ihmisen hitaudessta kiinni. Tämä on niin oikea-aikaista palkitsemista, mitä vain voi olla. Tällä kertaa en ehtinyt edes pyöräyttää liinaa puomin ympäri, kun hevonen jo käveli autoon. Hyvin on oppinut. Hevonen tulee rauhassa autoon ja odottaa, kun minä pujahdan laittamaan takapuomin kiinni ja sen jälkeen hevonen autossa kiinni. On meinaan melko helppoa, kun tämän kanssa pärjää yksikseen liikenteessä.

Perillä laitoin Roopelle hupun päähän ja suitset päälle. Huput on sellaista modifioitua ravimallia. Niissä on kumiset korvat sisällä ja sen päällä kangas, joten pitävät ääntä aika hyvin.

Kävelytin Roopea ulkona ensin muutaman minuutin ja sitten mentiin sisälle. Vesimatolle meno hieman jännitti. Aluksi minulla oli liina kuolaimissa kiinni, kunnes tajusin, että se tulee paremmin, jos laitan liinan kiinni riimuun. Näinhän siinä kävikin. Roope ei tehnyt mitään hölmöä, mutta ei ensin meinannut tulla. Uskaltauduttuaan se nosteli jalat taivaisiin ja laski sieltä alas. Onneksi ei hypännyt. Kävelin sen edellä matolle, josta sitten kiipesin laitojen yli pois.

Hevosen taakse tuli puomi ja takaseinä laitettiin kiinni. Hevonen laitettiin molemmin puolin riimusta kiinni. Kone pistettiin heti päälle, ettei tarvitse jäädä ihmettelemään. Aluksi kone vain rullasi ilman vettä. Hevonen sai siis hetken totutella kävelyyn matolla. Aluksi Roopella oli ihmettelemistä, kun matto lähti liikkeelle. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen se alkoi jo kävellä normaalimmin. Oli hyvä huomata tässä, kunka se käveli melko suoraan, ei ottanut jaloilla eri mittaisia askeleita.

Muutamien minuuttien kuluttua alkoi veden nosto. Vettä nostettiin siis viiden minuutin ajan puoleen sääreen asti. Normaalisti vettä pyritään nostamaan etupolven yläpuolelle, mutta Roopella mennään vielä varovaisella ja maltillisella ohjelmalla, jotta murtumaan ei tulisi liikaa rasitetta. Roope ei reagoinut veteen mitenkään. Enemmän se kyllä näytti siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa tälläinen touhu. Kun vesi oli noussut puoleen sääreen, alkoi varsinainen työskentelyaika. Tällä lyhimmällä ohjelmalla kävelyaika täydessä korkeudessa oli 20 minuuttia, jonka jälken taas viiden minuutin aikana vesi laskettiin pois.

Vesikävelyn jälkeen Roope oli aika väsähtäneen oloinen sekä henkisesti että fyysisesti, vaikka toentuikin melko nopeasti.


Tänään olikin jo toinen kerta vesijumppaa ja jatkossa olisikin tarkoitus kerran viikossa Ekohepossa käydä.

Kaverukset

Klinikalla käyty

Maanantaina tosiaan käytiin klinikalla. Nyt vasta ehdin kirjoittamaa, kun on ollut niin kiirettä.

Leikkauksesta on aikaa noin 2,5 kk ja haavan onkalo oli jo melkolailla kiinni, joten kontrollikäynti oli ajankohtainen.

Klinikalla aika moni tunteekin jo Roopen, vaikkei siellä monesti ole käynyt. Leikkauksen valmistelut ja tikkien poistot hoitanut hoitajakin kävi katsomassa, että onkos tämä nyt se sama hevonen. Kyllähän se oli.

Eläinlääkäri tutki ensin Roopen jalkaa ihan paikallaan. Lihakset lavasta on hävinnyt, muttei aivan täysin. Mielestäni siihen on jo hieman tullutkin lisää nyt, kun se on päässyt kävelemään ja muutenkin ulos. Mainitsin, myös vasemman etujalan lämpöilystä, mutta siitä ei sen ihmeemmin olla huolissaan. Alkutarkastelun jälkeen katsottiin hevonen liikkeessä. Käynnissä se oli spontaanisti aivan puhdas, ei ontumaa. Ell halusi vielä nähdä muutaman raviaskeleen. Siinä se ontui selvästi, muttei kuitenkaan ollut jalaton. Ell meinasi, että ontui asteikolla 1-5 noin 2 verran. Tästä suunnattiinkin röntgeniin.

Siellä Roope saikin pikku päiväkännit. Kuva saatiin kivasti heti ensimmäisellä otoksella. Hieman se on otettu eri kulmasta, kuin aiempi verrokki. Tämän jälkeen Roope sai heräillä karsinassa.

Ell pyysi meitä katsomaan kuvaa. Kuvassa näkyi edelleen murtumalinjat, mutta luutuminen oli kuitenkin lähtenyt käyntiin ja murtumalinjat olivat hyvin kohdakkain. Meinasi, että kuva näyttää siltä, mitä tässä kohtaa voi olettaa.

Jatkossa ruvetaan lisäämään kävelyn määrää. Nyt Roope on kävellyt 20-30min kerralla 5-6 kertaa viikossa, siis niin usein, mitä olen ehtinyt. Tarkoitus olisi siis lisätä kävelyä siten, että kesto olisi lähempänä tuntia ja sen yli. Lisäksi saisi ottaa kahdella ohjalla työskentelyä, maapuomeja ja vesimattoa mukaan. Selkään ei vielä nousta. Kärryillä saisi myöhemmin ajaa, jos käyttäytyy kunnolla. Tätä jatketaan nyt seuraava 3-4 kk, eli tuonne helmikuun lopulle. Silloin olisi sitten aika miettiä ravi- ja laukkakuntoutusta, mutta sitä ennen käydään klinikalla kontrollissa.

Tällä viikolla ehdin jo kertaalleen työstää Roopea maasta. Aluksi se oli vähän sitä mieltä, että ei muuten oikein tällänen työnteko huvittaisi, mutta lähti kuitenkin sujumaan. Tehtiin vähän kaarevia uria ja loivia väistöjä. Kyllä se lähti suullaankin työstämään, kun sellaisen vaahdon sai huulillensa aikaiseksi.

Ensi maanantaille sain varattua Roopelle Ekohepoon vesikävelytysmattoajan. Aluksi tietenkin aloitetaan lyhyellä ajalla ja matalassa vedessä. Aamulla klo 9.00 pitäisi siis olla maanantaina Ekohepossa. Roope ei ole koskaan aikaisemmin ollut vesimatolla, joten toivotaan, että se osaa käyttäytyä. Ekoheposta tulee jatkossa ainakin viikottainen vierailukohde, joten onni on, että se on alle 5 km päässä tallilta.