maanantai 16. marraskuuta 2015

Vesijumppaa

Tämä kirjoitus onkin ollut jo hetken työn alla, kun ei ole oikein ehtinyt kirjoittamaan loppuun.

Maanantaina (viime viikolla) tosiaan Roopella oli ensimmäinen vesijumppapäivä. Aika oli varattu klo 9.00 Ekohepoon. Onneksi tallilta on lyhyt matka, niin ei tarvinnut kovin aikaisin lähteä.

Haava on jo hyvällä mallilla.
Olin tallilla kahdeksan aikaan ja annoin Roopelle pienen tollon heinää, jottei tyhjällä mahalla tarvitse lähteä. Sen syödessä peruuttelin auton kopin eteen ja laitoin muutkin kamat valmiiksi. Mukaan pakattiin suitset, liina, korvahuput sekä fleese.


Lastaan Roopen nykyään liinan kanssa. Se on toiminut hirmu hyvin. Liinan kanssa pääsen itse kunnolla koppiin perille. Aiemmin olen kietonut liinan etupuomin ympärille ja tästä kiristänyt liinaa niin, että hevoselle tulee painetta. Tämä liinahomma on siitä hyvä, että hevonen ei saa lisää narua kiskomalla ja taas toisaalta sen astuessa eteen päin saa heti palkkioksi paineen poistumisen. Ei ole siis ihmisen hitaudessta kiinni. Tämä on niin oikea-aikaista palkitsemista, mitä vain voi olla. Tällä kertaa en ehtinyt edes pyöräyttää liinaa puomin ympäri, kun hevonen jo käveli autoon. Hyvin on oppinut. Hevonen tulee rauhassa autoon ja odottaa, kun minä pujahdan laittamaan takapuomin kiinni ja sen jälkeen hevonen autossa kiinni. On meinaan melko helppoa, kun tämän kanssa pärjää yksikseen liikenteessä.

Perillä laitoin Roopelle hupun päähän ja suitset päälle. Huput on sellaista modifioitua ravimallia. Niissä on kumiset korvat sisällä ja sen päällä kangas, joten pitävät ääntä aika hyvin.

Kävelytin Roopea ulkona ensin muutaman minuutin ja sitten mentiin sisälle. Vesimatolle meno hieman jännitti. Aluksi minulla oli liina kuolaimissa kiinni, kunnes tajusin, että se tulee paremmin, jos laitan liinan kiinni riimuun. Näinhän siinä kävikin. Roope ei tehnyt mitään hölmöä, mutta ei ensin meinannut tulla. Uskaltauduttuaan se nosteli jalat taivaisiin ja laski sieltä alas. Onneksi ei hypännyt. Kävelin sen edellä matolle, josta sitten kiipesin laitojen yli pois.

Hevosen taakse tuli puomi ja takaseinä laitettiin kiinni. Hevonen laitettiin molemmin puolin riimusta kiinni. Kone pistettiin heti päälle, ettei tarvitse jäädä ihmettelemään. Aluksi kone vain rullasi ilman vettä. Hevonen sai siis hetken totutella kävelyyn matolla. Aluksi Roopella oli ihmettelemistä, kun matto lähti liikkeelle. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen se alkoi jo kävellä normaalimmin. Oli hyvä huomata tässä, kunka se käveli melko suoraan, ei ottanut jaloilla eri mittaisia askeleita.

Muutamien minuuttien kuluttua alkoi veden nosto. Vettä nostettiin siis viiden minuutin ajan puoleen sääreen asti. Normaalisti vettä pyritään nostamaan etupolven yläpuolelle, mutta Roopella mennään vielä varovaisella ja maltillisella ohjelmalla, jotta murtumaan ei tulisi liikaa rasitetta. Roope ei reagoinut veteen mitenkään. Enemmän se kyllä näytti siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa tälläinen touhu. Kun vesi oli noussut puoleen sääreen, alkoi varsinainen työskentelyaika. Tällä lyhimmällä ohjelmalla kävelyaika täydessä korkeudessa oli 20 minuuttia, jonka jälken taas viiden minuutin aikana vesi laskettiin pois.


Vesikävelyn jälkeen Roope oli aika väsähtäneen oloinen sekä henkisesti että fyysisesti, vaikka toentuikin melko nopeasti.


Tänään olikin jo toinen kerta vesijumppaa ja jatkossa olisikin tarkoitus kerran viikossa Ekohepossa käydä.


Kaverukset




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti